7.4.2020 15.00

EHTOOLLISEN VIETTÄMINEN, KUN KOKOONTUMINEN ON KIELLETTY

”Järjestetäänkö koronavirusepidemian aikana mahdollisuuksia saada ehtoollista Kiteen helluntaikirkossa? ”Voimmeko viettää ehtoollista kotona? Jos, niin miten?” Keskustelimme seurakunnan johtoryhmässä (vanhimmistossa ma 6.4.20) em. kysymyksiin liittyen ehtoollisen viettämisestä tässä tilanteessa, kun yleisten tilaisuuksien järjestäminen on rajoitettua.

Aiheeseen liittyy käytännön kysymysten lisäksi monia tottumuksia ja opillisia näkemyksiä. Emme nyt mene niihin.

Vastaamme lyhyesti:

-          Säännöllinen ehtoollistilaisuuksiin osallistuminen on oikein. Se on keskeinen ja luonnollinen osa seurakuntalaisten monimuotoista yhteiselämää: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap.t. 2:42)

-          Ajoittain on tilanteita, jolloin osallisuus seurakuntayhteyteen on vaikeaa tai mahdotonta henkilökohtaisten tai yhteiskunnallisten syiden vuoksi. (Mieti esim. Paavalin vankeusaikaa tai vakavasti sairaita.) Tavallisesti diakonit palvelevat niitä, jotka ovat sairauden vuoksi estyneitä osallistumaan ehtoollisen viettoon ja yhteisiin tilaisuuksiin. Nyt tämäkin palvelus on rajoitettua. Näissä tilanteissa saamme muistaa: vapauteen Kristus vapautti meidät.

Ehtoollisen viettäminen ei ole vaatimus vaan mahdollisuus. Kenenkään ei tarvitse kokea ongelmaksi, jos tämä siunaava mahdollisuus on joskus mahdotonta tai vaikeaa toteuttaa.

-          Seurakuntamme tiloissa emme valtiollisten määräysten vuoksi toistaiseksi järjestä mitään tilaisuuksia. Tämä koskee myös ehtoollisenviettoa.

-          Jos seurakuntalaiset kokevat luontevaksi viettää Herran kuoleman ja ylösnousemuksen muistohetkeä omassa kodissaan, niin sille ei ole estettä. Tämän voi tehdä soveltaen luovasti ja tilanteeseen soveltuvalla tavalla 1. Korintilaiskirjeen 11. luvun periaatteita.
Niitä ovat:

  • Seurakuntayhteyttä arvostava ja seurakuntalaisia siunaava asenne. (1. Kor. 11:18-22)
  • Keskittyminen Herraan ja hänen sovitustyöhönsä: ”Tehkää tämä minun muistokseni." (1. Kor. 11:23-25)
  • Kiitollisuuden ilmaus tai toivorikas rukous Herran uhrikuoleman ja uskovien edessä olevan toivon vuoksi: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” (1. Kor. 11:26)

Toivotaan ja rukoillaan, että voimme pian viettää Herran kuoleman muistoateriaa yhdessä!

Vanhimpien puolesta
Kari Pölönen