Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmas luku näyttää todeksi, kuinka ihmiset epäonnistuivat huolehtimasta ja varjelemasta luomakuntaa. Pahuus sai tuolloin otteen ihmiskunnasta orjuuttaakseen ja tuhotakseen niin monta kuin mahdollista. Pimeys on todellista ja olemme tästä syystä jossain määrin päivittäin myös edelleen tekemisissä sen kanssa. Voimme olla kuitenkin aivan turvallisella mielellä, koska Jumala on ollut aikaisemminkin tekemisissä pimeyden kanssa. Hän lähetti nimittäin oman valonsa aikakauteen, jolloin Rooman valtakunta oli hallitseva supervalta, jossa ei pelätty käyttää väkivaltaa tai tappamista. Lisäksi kaikenlaisten henkiolentojen ja epäjumalien palvonta rehotti siellä varsin kirjavana, eikä ihmisillä juuri ollut minkäänlaista arvoa. Juuri tähän pimeään aikakauteen murtautui evankeliumin valo.
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.”
”He menivät taloon ja näkivät lapsen ja Marian, hänen äitinsä. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, ottivat esiin aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”
Joulun ihme ja valo, jonka Jeesus Kristus tuli maailmaan tuomaan, oli todellinen valo. Jeesuksen aloittaessa julkisen toiminnan hänen ympärilleen muodostui opetuslasten joukko.
Tuo pieni joukko sai kulkea aivan mestarin lähellä. Nähdä silmin ja kuulla korvin hänen armollista ja totuudellista opetustaan. Tuo pieni joukko sai vietäväksi evankeliumin valon kaikkeen maailmaan tuossa varsin pimeässä ajassa.
Jos se oli mahdollista tuossa ajassa, niin eikö myös vielä tänään?
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.”
Mika Ritari Nykänen