Nuorena en voinut ymmärtää, miten punajuuri ja suolakurkku sopivat yhteen. Kuka ihmeessä oli keksinyt rosollin? Nykyisin makutottumukset ovat muuttuneet, eivätkä punajuuri ja suolakurkku olekaan enää ristiriidassa keskenään, vaan vahvistavatkin toistensa makua. Mielestäni rosolli kuvaa hyvin seurakuntaa. Nopeasti katsottuna, siellä on paljon ristiriitaisuuksia. Miten ihmeessä Jumala on voinut keksiä jotain sellaista, joka pitää sisällään juutalaisen ja arabin, rikkaan ja köyhän; kaikkia sosiaaliryhmiä ja kulttuureita sisältävän yhteisön?
Kerran Jeesus oli aterioimassa fariseuksen luona, kun sinne änkesi kutsumaton vieras – prostituoitu nainen. Tunnelma oli hyvin jännittynyt. Nainen itki Jeesuksen jalkojen juurella kastellen Jeesuksen jalat märiksi. Tuo moraaliton, saastainen nainen koskee Jeesukseen, ei vain hipaise, vaan antaa kyyneleiden tippua ja hieroo hiuksillaan hänen jalkansa kuivaksi. Ja Jeesus vain katselee! Ilmekään ei hänellä värähdä eikä hän vetäydy pois, hän katsoo ja on läsnä. Fariseuksen ajatukset saavat Jeesuksen havahtumaan: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi… Nainenhan on syntinen.” (Luukas 7:39) Eikö Jeesus muka tiennyt? Miksi Jeesus ei sitten moralisoinut eikä palauttanut mieliin kymmentä käskyä?
Jeesus oli erilainen. Ehkä hän oli ensimmäinen ihminen pitkiin aikoihin, joka katsoi naista hyväksyvästi; ei yrittänyt hyötyä, vaan aidosti välitti. Ja siellä, missä sydän kokee hyväksyntää, armoa ja rakkautta, sinne sydän tahtoo takaisin. Ei Jeesus hyväksynyt naisen syntejä, mutta nainen, löydettyään Jeesuksen, oli valmis luopumaan kaikesta saadakseen olla Jeesuksen lähellä.
Voisinko minä olla kuin Jeesus? Voisinko minä päästä ennakkoluuloistani? Niin etten vain yrittäisi saada sinua muuttumaan, vaan aidosti rakastaisin. Miltä seurakuntani voisi silloin näyttää, jos sinäkin löytäisit sieltä hyväksyntää ja armoa? Voisiko seurakunnasta löydetty hyväksyntä, armo ja rakkaus ollakin jotain niin erilaista tässä maailmassa, että sen löydettyään ihminen haluaisikin löytää rakkauden lähteen ja olisi valmis luopumaan kaikesta saadakseen vain sen? Voisiko seurakunta olla kuin rosolli?
Lilja Ritari Nykänen