”Rakkaani ääni! Katso, hän tulee loikkien vuorilla, kirmaten kukkuloilla. Rakkaani on kuin gaselli tai nuori peura. Juuri nyt hän seisoo seinämme takana, katselee ikkunasta, kurkistelee ristikon läpi. Rakkaani sanoi minulle: ’Nouse, ystäväni, kaunokaiseni, ja tule! Näethän, että talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, menneet menojaan, ja kukkaset ovat nousseet maasta. Laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnösten nuput aukeavat ja tuoksuvat. Nouse ystäväni, kaunokaiseni ja tule.” Laulujen laulu 2:8-13
Ihmiselämään sisältyy hyvin erilaisia ajanjaksoja. Laulujen laulu kokonaisuudessaan ja erityisesti tämä kohta on suunnattu kuvaamaan Salomonin ja hänen morsiamensa alkavan rakkauden ensihetkiä. Sinä, joka olet kokenut tuon ensirakkauden huuman sisälläsi, voit myös todennäköisesti yhtyä osaksi noita Salomonin laatimia Laulujen laulun jakeita.
Vaikka kevät ei olekaan vielä aivan edessämme, tulemme maaliskuussa kääntämään jo kellojemme viisarit kesäaikaan. Tällöin näyttää kuin valon aika tulisi yllättäen lisääntymään. Joka tapauksessa väistämätöntä on myös se, että kevät on jo tekemässä tuloaan. Kevään ja myös valon tuoma ihmeellinen voima on kerrassaan mullistava. Se saa vanhankin ihmisen kerta toisensa jälkeen haukkomaan henkeään. Ei olekaan enää niin ihmeellistä, miksi Salomon kuvaa juuri kevättä rakkauden alkuhetkiksi. Saakoot nämä Raamatun jakeet virvoittaa tänään jokaista seurakuntalaista kevään tulosta. Sen mukana tulevasta valosta ja ihmeestä, jota luonnossa tulee taas sen kautta tapahtumaan.
Saakoon se myös erityisesti kaikkia teitä seurakuntamme aviopareja muistelemaan teidän yhteisen rakkautenne ja kevään ensihetkiä. Saakoon Herra syventää entisestään teidän kaikkien keskinäistä suhdetta toisiinne ja myös Häneen, kaiken elämämme antajaan.
-Mika Ritari Nykänen