Marraskuun hyvä uutinen

Kantakaa toistenne taakkoja
Elämä voi heittää erilaisia taakkoja itse kunkin kannettavaksi. Galatalaiskirjeessä (6:2) apostoli Paavali kehottaa kirjeensä lukijoita kantamaan toistensa taakkoja. Kyseistä kehotusta on mahdollista toteuttaa silloin, kun taakat ovat kantajaksi asettuvien tiedossa, ehkä kyse on silloin taloudellisesta ahdingosta, näkyvästä sairaudesta tai läheisen kuolemasta. Toisinaan taakat ovat kuitenkin piilossa katseilta, ihmisen mielessä tai salassa suljetun kodin oven takana. Miten sellaiset taakat voisivat tulla kannetuiksi?
Edellisessä saarnassani syyskuussa viittasin Martti Siiralan psykoterapeuttisen työn keskeiseen ajatukseen: ”Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi”. Taakat, jotka eivät tule yhteisöllisesti jaetuksi, jäävät usein yksittäisen ihmisen kannettavaksi. Perheen sisällä tämä voi näkyä siten, kuten perhepsykoterapiassa ja pariterapiassa on jo pitkään ajateltu, että esimerkiksi lapsen sairaus voi olla seurausta koko perheen laajemmista ja vaietuista ongelmista. Lapsesta on tullut silloin perheen taakkojen kantaja.
Hengellisissä yhteisöissä yhteisön jäsenet voivat myös kantaa erilaisia piilossa olevia taakkoja. Kyse voi olla riippuvuuksista, pari- ja perhesuhteiden ongelmista, uskon kriiseistä tai mielenterveyden haasteista, kuten masennuksesta. Tällaisten taakkojen jakaminen on vaikeaa, jos seurakuntayhteisössä korostetaan liian yksipuolisesti ihanteita ja kaikkien on pyrittävä esimerkillisyyteen ja täydellisyyteen uskossa sekä elämässä.
Arkielämän todellisuus ja seurakunnassa esitetyt ihanteet eivät välttämättä kuitenkaan kohtaa. Lisäksi seurakunnassa esillä pidetyistä ihanteista poikkeaminen aiheuttaa useimmiten häpeän tunteita, jonka seurauksena oman elämän taakkoja on yhä vaikeampi jakaa toisten kannettavaksi. Taustalla voi olla myös pelko tuomituksi ja hylätyksi tulemisesta. Taakat, jotka eivät tule jaetuksi eivät siis myöskään tule kannetuiksi, vaan jäävät painoksi yksilön harteille.
Seurakunta voi kuitenkin parhaimmillaan toimia terapeuttisena yhteisönä silloin, kun se tavoittaa Jeesuksen mielenlaadun suhteessa epätäydellisiin ihmisiin. Silloin, kun anteeksiantoa, hyväksyntää ja tilaa kasvulle on tarjolla, on myös mahdollista jakaa se, mitä tähän asti on kannettu vaieten.
Pastori Pekka