Kun me synnymme tänne maailmaan, olemme ainutlaatuisia, Jumalan silmissä tärkeitä, rakkaita, elämään tarkoitettuja ja tekemään jokaiselle varattua omaa tehtävää maan päällä. Vuosien myötä elämä voi lyödä vasten kasvoja, on hyljätyksi tulemista, pilkkaa, kiusaamista. Kielen ruoska lyö kipeästi. Näistä kokemuksista keräämme raskaita taakkoja, joita kuljetamme mukanamme emmekä jaksakaan täyttää sitä tehtävää, joka meille oli tarkoitettu. Meistä voi tulla kovia. Painava lastimme pakottaa joko tallaamaan toiset jalkoihimme tai käpertymään omaan hiljaisuuteemme, omiin koloihimme piiloon toisten katseilta ja kivityksiltä. Hyvä on palata elämässä taaksepäin, käsitellä matkan aikaiset kivut ja palauttaa takaisin kerääntyneet kivet ja painot sinne mistä ne ovat matkaan tarttuneet, jopa lapsuuteen asti. Tämä on kivulias matka, tälle matkalle tarvitsemme Jumalaa. Voimme kokea uudelleen ainutlaatuisuutemme, arvokkuuden, rakkauden. Uskalletaan nähdä, että juuri minut on katsottu arvolliseksi elämään, juuri minut on suuri Jumala halunnut toteuttamaan tehtäväänsä. Sisäinen parantumisemme saa aikaan tervettä nöyryyttä, samanarvoisuutta toisten kanssa ja rakkaudellista kunnioitusta toisia kohtaan ja itseämmekin. Syttyy halu löytää oma tehtävä palvella Jeesusta, kiitollisena ja levosta käsin.
Pirjo Kankkunen