Tiistaina 25.4. saimme Marttyyrien Ääni -tilaisuudessa kuulla monia todistuksia niin sanotuista suljetuista maista (Jumalallehan mikään maa ei ole suljettu), miten kristityt ovat joutuneet kokemaan kaikenlaista pahuutta vainoojiensa puolelta. Mutta Jumala ei ole ollut hiljaa vaan Hän on toiminut ihmeellisesti vainottujen kristittyjen elämässä ja heidän kauttaan.
Mieleeni jäi erityisesti se, että kun suljetussa maassa joku kristityksi kääntynyt haluaa mennä kasteelle, häneltä kysytään, että oletko valmis kuolemaan uskosi tähden. Jos henkilö vastaa tuohon kysymykseen kyllä, se todistaa todellisen sitoutumisen Jeesukseen. Meillä kastekeskustelussa enemmänkin halutaan kuulla, että kasteelle haluava on henkilökohtaisesti uskossa Jeesukseen ja haluaa ottaa tämän askeleen Jeesuksen seuraamisessa.
Olisikohan minulta jäänyt 17-vuotiaana kasteella käyminen väliin, jos minulle silloin olisi esitetty tuo kysymys? Olisimmeko me valmiita kärsimään uskomme tähden? Tällä hetkellä ehkä sananvapauttamme rajoitetaan, mutta onhan se pientä verrattuna monien siskojemme ja veljiemme kokemuksiin todellisesta vainosta.
”He ovat voittaneet hänet Karitsan veren ja todistuksensa sanan kautta eivätkä ole rakastaneet henkeään vaan ovat olleet alttiit kuolemaan asti.” Ilm.12:11
Ansku