Tämä lainaus osui silmiini Facebookissa erään kaverini julkaisemana. Viisaammilla voisi olla tähän paljonkin sanottavaa, minulla nousi seuraavia ajatuksia.
Voiko joku luottaa saaneensa syntinsä anteeksi, mutta ei olevansa rakastettu? Anteeksiantohan on mahdollinen juuri ja vain sen vuoksi, että on rakastettu. Tuntuu mahdottomalta luottaa olevansa rakastettu mutta epäillä saaneensa synnit anteeksi.
Jumala rakastaa ehdoitta jopa maailman suurinta syntistä, joka Paavali sanoi olevansa (1.Tim.1:15). Tätä ei tietenkään millään voi mitata, mutta joskus sitä kuvittelee mokanneensa niin pahasti, että ei varmasti kukaan muu ole tehnyt niin.
ARMO=Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni
Armo ei olisi armoa, jos voisimme tehdä jotain sen ansaitaksemme. Room.8:38-39 lupaa myös, että mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Niin kauan kuin emme itse päätä kääntää selkäämme Jumalalle, armo ja anteeksianto ovat tässä ja nyt.
Täydellinen anteeksiantamus ja täydellinen rakkaus. Meidän, sinun ja minun, osaksemme. Siinäpä taas sulateltavaa.
Siunattua ja lämmintä kesää toivottelee Ansku!