Pian alkavan Se löytyi -mission erityisenä kohderyhmänä on yksinäiset. Vaikka me suomalaiset olemmekin jonkin tutkimuksen mukaan maailman onnellisin kansa, on meillä silti todella paljon yksinäisyydestä kärsiviä. Nuorten tuntema yksinäisyys on lisääntynyt koko ajan ja tällä hetkellä erityisesti sitä kokevat tytöt. Työikäisistä aikuisista yksinäisyydestä kärsii jopa kolmannes. Yksinäisyyttä esiintyy kuitenkin joka ikäluokassa. Yksinäisyys ei välttämättä tarkoita sitä, ettei henkilön lähellä olisi ihmisiä. Yksinäisyyttä voi kokea seurakunnan, suvun, työpaikan tai muun yhteisön keskellä.
Meillä suomalaisilla ei ole small talk -kulttuuria ja usein ”Mitä kuuluu?” -kysymykseen vastataan ”Ihan hyvää”, vaikka elämässä olisi minkälainen myllerrys menossa. Olisiko meillä kuitenkin joskus syytä ihan aidosti kysyä lähimmäiseltä, että mitä kuuluu? Ja ilmaista, että olemme valmiita myös kuuntelemaan.
Toki se on aina toisesta osapuolesta kiinni, mitä hän kokee haluavansa ja voivansa kertoa. Mutta se, että on annettu mahdollisuus siihen, että on tullut nähdyksi, voi olla jollekin päivän paras kohtaaminen. Näin voimme olla vähentämässä yksinäisyyttä.
Haastan meitä jokaista pysähtymään ja kysymään päivittäin vähintään yhdeltä ihmiseltä ”Mitä sinulle kuuluu?”. Ja muistetaan myös kuunnella.
Ansku Olán