Opettaessaan Roomalais- ja Korinttolaiskirjeen vastaanottajia Pyhän Hengen lahjoista (Room.12 ja 1.Kor.12), Paavali käyttää luettelemistaan Hengen lahjoista kreikan kielen sanaa ”kharisma”.
Kharisma sana merkitsee kirjaimellisesti lahjaa, suosiota tai armoa. Suomenkielisessä UT:ssa sana kääntyy tekstiyhteydessään armo- tai Pyhän Hengen lahjaksi.
Puhuessamme karismaattisuudesta tai karismaattisista ilmiöistä, käytämme nimenomaan Paavalin retoriikasta juontuvaa sanaa, mutta helposti typistämme sen merkityksen alkuperäisestä laajuudestaan.
Palvelu, johtaminen, antaminen tai vaikkapa rohkaiseminen kun eivät näet ole helluntailaisittain kovin ”karismaattista” toimintaa. Paavalin mukaan kyse on kuitenkin samoista Hengen antamista lahjoista kuin kielillä puhuminen tai profetoiminen.
Vanha testamentti laajentaa edelleen lahjakäsitystämme, siellä esimerkiksi kädentaidoista puhutaan nimenomaan Jumalan hengen antamina kykyinä (2.Moos 28:3; 35:30-34).
Meille on siis saamamme armon mukaan annettu erilaisia lahjoja ja kykyjä, joilla voimme toimia Jumalan kunniaksi ja yhteisön parhaaksi. Siksi lahjojen vertailu tai paremmuusjärjestykseen asettelu on turhaa. Sanoohan Paavalikin Hengen lahjoista opettaessaan: ”juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.” (1.Kor.12:22)
Missä on sinun lahjasi? Asiat, joista pidät, joista innostut, joita osaat ja jotka ovat sinulle luontevia, eivät ole välttämättä kovin kaukana sinulle annetuista ”karismoista”.
Opintovapaalla lahjojaan hahmotteleva Pekka
- kiteenhsrk(at)gmail.com